Oli kevättä ilmassa, ja auton katsastuksen aika. Kohta kaksi vuotta oli kulunut tuon autovanhuksen ensirekiströinnistä Espanjassa ja oli virallisen tarkastuksen aika.

Kotikadulla käynnistin moottorin kuusisylinterisen, siirsin vaihdevivun D:lle ja painoin kaasua. Kahdeksanvuotias mottori hyrisi kuin uusi tammikuisen huollon jälkeen, jossa oli vaihdettu nokkahihna ohjaimineen.

Suuntasin kulkuni kohti San Agustinin tietä. Ihailin vuoriston juurella polveilevia, viheriöiviä kumpuja joissa loistivat violetit kedon kukat. Tie kaarteli kummuilla kuin lapselta pudonnut lakunauha. Sateen uhka oli ilmeinen, mutta mitäpä muutama pisara autoilijaa haittaisi.

San Agustin de Guadalixin jälkeen käännyin A-1 moottoritielle. Nostin nopeuden sataankahteenkymppiin ja aloin katseellani hakea ITV-kylttiä. Inspeccion Tecnico de Vehiculos (ITV) tarkoittaa katsastusta, ja tätä toimitusta suoritetaan katsatusasemalla.

A-1:ltä sujuvasti lateraalille ja Algeten liittymästä alas. Parit liikenneympyrät lisää ja ITV-kyltti opasti perille.

Katsastusaseman tie tuli vähän yllättäen, aivan kuin kirveenvarsitontille ajo. Konttorilla oli kyllä hyvin järjestetty jonotus: ajan varanneet ja santsaajat ohi omaan jonoonsa, ja muut jonoihin tietullimaisen kassan kautta ajaen. Näyttämällä rekisteröintitodistuksen ja katsastuskortin sekä maksamalla 36,80 euroa sai tarkastuskortin ja joutui jonoon. Tarkastuskortissa oli ystävällisesti taulukko tavallisista odotusajoista eri kellonaikoina, tulisin sen mukaan klo 14 - 15 aikaa menisi reilu puoli tuntia. Jonoja oli neljä, pääsin jonoon jossa oli kahdeksan autoa.

Tarkastus tapahtui kahdessa erässä kahdessa peräkkäisessä hallissa. Ensimmäisessä hallissa katsatusinsinööri koeponnistiponnisti jarrut ja mittasi päästöt sekä tutki moottorin numeron. Toisessa vaiheessa tarkastettiin valot vilkuttelemalla, kilvet taskulampulla ja akseliston kunto koneellisesti heiluttelemalla.

Kahdeksanvuotias A-kuutosemme oli hyvässä kunnossa, mutta ei läpäissyt katsastusta. Syynä oli "matriculas no reglamentarias" eli rekisterikilvet eivät olleet hyväksyttyjä!

Olin varsin hämmästynyt, sillä auton maahantuonti, tyyppihyväksyntä ja rekisteröinti oli hoidettu asiantuntijan kautta, ja palvelusta oli maksettu sievoinen summa. Niinpä soitin rekisteröintiasianaisellemme. Hän sanoi että joo, tuttu juttu. Autoja maahan tuodessamme hyväksyttyjä jenkkimallin kilpiä ei ollut saatavilla, joten kilvet teetettiin ilman hyväksymisleimaa. Vuoden 2009 alusta lähtien hyväksyttyjä kilpiä on saanut, ja nyt pyydettäessä saisimme oikeat kilvet.

Mielenkiintoinen ajatus, että olemme ensirekisteröineet auton ja ajaneet sillä kaksi vuotta tietämättä rikkeestämme. Kerran poliisi vähän ihmetteli lyhyitä kilpiämme mutta ei puuttunut asiaan, kun paperit muuten olivat kunnossa. Ensi viikon ohjelmassa siis virallisten, hyväksymisleimalla varustettujen kilpien haku ja asennus, sekä uusintakäynti katsastuskonttorilla.

Myös toinen automme A-nelonen pitää katsastaa, uudet kilvet ja renkaat olen jo tilannut. Renkaiden kanssa oli pieni episodi: auton rekisteriotteeseen oli merkitty rengaskooksi 205/55 ZR 55 91Y. Netistä löytämieni vihjeiden perusteella katsastuksessa renkaiden nopeusluokan pitää olla sama tai suurempi kuin mitä rekisteriotteeseen on merkitty. Ongelmaksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun renkaiden nopeusluokaksi on merkitty suurin mahdollinen Y = 300 km/h - autossa kun sattui ensirekisteröintihetkellä olemaan juuri mainitun nopeusluokan renkaat. Audi A4 1.8 T ei pääse edes papereiden mukaan kuin 233 km/h nopeuteen jääden V-luokan rajan alle. Vanhojen ympärivuotisten (kesä/talvi) renkaiden tilalle en voinut ostaa uusia, koska Y-merkinnöillä varustettuja (länsimaalaisia) en löytänyt. Jouduin tyytymään Vredestein Ultrac Centoihin, jotka onneksi olivat kohtuuhintaiset neumaticos-online.es - verkkokaupassa (suomessa rengas-online.com).