Tänä keväänä onkin tullut lomailtua oikein urakalla, blogin kirjoituksestakin. Edellinen stoori oli mielestäni liian pitkä ja keskittyi paljolti matkan suorittamiseen - mutta sitähän se paljolti on kolmen lapsen kanssa.

Olimme pääsiäisenäkin poissa kotoa. Tällä kertaa teimme pitkän automatkan ulkomaille:

1. 400 km: Madrid - Elvas (Alentejo, Portugal)
2. 300 km: Elvas (Alentejo, Portugal) - Albufeira (Algarve, Portugal)
3. 200 km: Albufeira (Algarve, Portugal) - Sevilla
4. 550 km: Sevilla - Madrid

Yövyimme menomatkalla Elvasissa, nautimme rannasta 4 yötä Albufeirassa, oleskelimme 3 yötä Sevillassa. Majoituksen valintaperusteena oli jälleen löytää majoitus viidelle hengelle ja yhdessä huoneistossa.

Yövyimme maatilamajoituksessa Quinta do Santo Antoniossa, Estalagemissa Elvasin liepeillä, sopivasti puolimatkassa. Löysin paikan netistä sattumalta matkan varrelta, ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Kyseessä oli vanha "kartano" joka oli restauroitu turismin käyttöön. Siellä oli mukava kävellä appelsiinipuutarhassa ja syödä illallinen, ja "Monte Amoreira"-mökit, jotka olivat ilmeisesti rakennettu vanhoihin navettoihin, sopivat hyvin yöpymiseen. Huoneiston ilmastointilaite-invertteri oli tarpeen, käytimme sitä lämmitykseen, ulkolämpötila laski yöllä kymmenen asteen alle.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Albufeiraan. Ajoimme Portugalin A6-tietä, joka on maksullinen. Tie oli suoraa 120 km/h baanaa ja erinomaisessa kunnossa, joten moottoritiemaksu oli perusteltu, mutta Elvas -> Albufeira =  27 euroa on ihan tuntuva veloitus (n. 10 c / kilometri).

Keski-Portugali vaikuttaa vehreämmältä kuin Espanja, A6:n eli Badajoz-Lissabon tien varret kasvavat metsää; Espanjassa on enemmän aroa. Alentejon maakunta on ilmeisesti myös Portugalin vilja-aitta, ja varsinkin maito, juustot ja tavallisimmat viinit tulivat turistin pöytään usein sieltä.

Hieman ennen Setubalia matkamme kääntyi kohti etelää ja Algarven maakuntaa. Lapset viihtyivät autossa videoiden pyöriessä, muuten saattoikin tulla hieman kränää. Hankimme jo viime vuonna halvat autovideot kahdella 7 tuuman näytöillä. Tälle reissulle olimme hankkineet Disneyn Tarzanin ja Wall-E:n, mutta lapset "opiskelivat" myös "Olipa Kerran Keksijät"-sarjaa. Nyt sitten matkustaminen ilman videoita olisi entistä hankalampaa, kun ovat hyvälle tottuneet.

Olimme lounasaikaan Albufeirassa. Saimme vähän etsiä aparthotelliamme, joka oli rinteellä pitkän ja mutkaisen tien varrella. Google Maps oli antanut ajo-ohjeen vain tien keskikohtaan, jättänyt ottamatta huomiotta pari yksisuuntaista tai katkaistua katua, mutta selvisimme perille yrityksen ja erehdyksen kautta. Ajan kanssa opimme myös selkeän ajoreitin hotellille ilman internetteknologian apua.

Algarven rannat ovat tyypillisesti jyrkänteitä, jonka reunan meri on ajan kuluessa muuttanut loivaksi hiekkarannaksi. Albufeira on rantalomakohde, jossa talot on rakennettu rinteelle. Keskustan kohdalla rantatöyräs on olematon, mutta sivuilla huomattava. Monille rannoille on pitkät raput, mutta esimerkiksi keskustan Kalastajarannan ja Santa Eulalian rannan töyräät ovat pienet. Hiekkarantoja riittää, ja lastemme loman paras touhu oli hiekkalinnojen rakentaminen - ja isänsäkin oli mukava osallistua touhuun. Kun linnan rakentaa lähelle vesirajaa nousuveden aikaan, voi katsella teoksensa tuhoutumista - ja rakentaa sitten uuden. Lapset oppivat, että meri on voimaskas, hiekkalinnat eivät kestä aaltoja kivillä vahvistettunakaan.

Rakennuskanta Albufeirassa on monen ikäistä, mutta lähes poikkeuksetta valkoista kivitaloa tiilikatolla. Kylän on melkein sievä, kun korkeita tornitaloja ei ole, olkoonkin aika täyteen rakennettu.

Hotellinamme oli Cerro Mar:in kolmen tähden apartamentospuoli. (Cerro Mar Garden **** kuuluu TUI/Finnmatkojen ohjelmaan.) Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja parveke. Edullinenkin se oli, onnistunut valinta siis. Kun oli auto mukana, niin jääkaappia oli helppo täyttää läheisestä LIDListä, ja löytyihän kylästä oikea hypermarkettikin, Modelo.

Portugalissa kala ja merenhärvelit ovat maukkaita, kuten toki Espanjassakin. Lapsemme ovat muuten aika hyvin oppineet syömään Espanjalaisia "tavallisuuksia": Petteri syö oliiveja ja joskus harvoin katkarapuja, Leo himoitsee simpukoita ja katkarapuja ja Helena syö mielellään kalaa, seepiaa, simpukoita ja niin myös oliiveja.Inhokkiruoat menevät myös vähän ristiin. Petteri ei voi sietää simpukoita. Chiliä lapset eivät oppineet syömään edes Meksikossa. Petteri kuitenkin haluaa välillä thaimaalaista makeaa chilikastiketta grilliruoan kanssa - että pääsee irvistelemään.

Pääsiäis(lanka-)lauantain iltana kylässä soitettiin kirkonkelloja kovaa, ja sitä kuuli myös sunnuntaina. Meidän pääsiäisohjelmamme oli aika vaatimaton. Emme innostuneet menemään katoliseen messuun. Katsoimme illalla 14" telkkarista jotain kristillisen pääsiäisen tapahtumista kertovaa eeposta - englanniksi puhuttuna ja portugalilaisilla teksteillä. Lapsille oli pääsiäismunat. Isommista munista tuli vähän negatiivista palautetta kun niissä oli yllätyksenä pyyhekumit. Onneksi olin ostanut myös sixpäkin kindereitä, joista löytyi paremmat lelut. En lähtenyt mukaan kulutushysteriaan, jossa tarjotaan 8 euron SuperKinderMunia joidenka sisällä on aito Barbie, Transformer, Simpsons-nukke tai lukuvalo kirjaan.

Pääsimme Portugalista pääsiäissunnuntaina Sevillaan. Tiellä oli suorastaan ruuhkaa, ja kävimme jossain sivukylässä lounaalla. Saavuimme Sevillaan myöhässä emmekä päässeet näkemään kuuluisia kulkueita, jotka olivat loppuneet jo kahdelta. Juhlistimme kuitenkin pääsiäispäivää pukeutumalla paremmin ja syömällä ylihintaisessa El Giraldillo- ravintolassa kirkon takana.

Sevillassa oli kyllä mukava käydä, varsinkin kun olin juuri lukenut dekkarin jonka tapahtumat sijoittuvat sinne; Arturo Pérez-Reverte: Rummunkalvo. Vanhoista kaupungeista ja kapeista tunnelmallisista kujista pitäville se sopii myös, "vanhaa kaupunkia" riittää useita kaupunginosia; Santa Cruz kai lienee se nimenomainen. Siellä on myös maailman suurin (tilavin) katedraali, joka joillekin voisi yksin riittää syyksi matkustaa Sevillaan. Onpa siellä nähty Kolumbuksen arkkukin. Tapas-herkuista pitäville Sevilla sopii myös, koska tarjontaa on tapasten kotikaupungissa ja läheinen Jerez de la Frontera tarjoaa maailman sherryt kyytipojaksi. "Jerez" muuten lausutaan "heresh" - mikä vääntyi brittien suussa "sherry":ksi.

Sää oli Sevillassa  lämmin. Parturiin ei ehditty poikien pitkiä tukkia leikkaamaan, mutta haivenet lämmittivät päätä mukavasti paluumatkalla +5 - asteiseen Madridiin.