Olin projektitöissä reilut kolme kuukautta. Hommaa piti olla aluksi vain kuukaudeksi mutta homma vain paisui, ja lisää hommaa riitti. Mikäs siinä töitä oli tehdessä, vastasi kokemuksestani ja koulutuksestani oli hyötyä, oli noin puolen tunnin työmatka, ja palkka oli ihan hyvä. Homma oli luonteeltaan projekti eli sillä oli tietty tarkoitus, alku ja loppu.

Kesä nyt meni vähän risaiseksi ja syksy kiireiseksi, mutta sainpa taas olla töissä. Voin myös todeta epäilijöille, että näiden koti-isävuosien aikana en ole mennyt pilalle, vaan parantunut entisestään. ;-) Minulla oli suunniteltuja poissaoloja: lasten vienti Suomeen, lasten haku Suomesta (johon liittyi juhlia) sekä viikon sairaspoissaolo vatsan alueen suunnitellun kirurgian takia.

Viikon ehdin tehdä töitä, ja sitten lähdinkin  viemään lapsia mummolaan - Suomeen. Lentoliput oli ostettu jo huhtikuussa.

Kerronpa siis töistäni.

Olin Fon Technology S.L.:llä konsulttina, erään konsulttifirman kautta. Konsulttifirman kautta "vapaana ammattilaisena" työskentely on Espanjassa tavallista, ja näin palkkaa maksavan firman velvollisuudet työntekijää kohtaan pysyvät minimaalisina. Verotuksellisestikin se on kohtuullista.

Fon on espanjalainen Martin Varzavsky:n perustama (no en tiedä ihan tarkkaan kuinka se tarkkaan olikaan) teknologiayhtiö, jonka tuote on Wi-Fi roaming. Aika lailla sama kuin Saunalahden Wippies, jonka uusi isäntä Elisa lähinnä antoi kuolla pois. Toisin sanoen, jaat omasta laajakaistastasi hieman ohikulkijoille, ja samalla saat itse ohi kulkeissasi käyttää toisten Wi-Fi:ä. Tosi kivaa, jos sinulla on kotona laajakaista, kännykässä wi-fi ja liikut paikoissa, joissa voit ohikulkeissasi käyttää siivua toisten laajakaistayhteydestä.

Muuten hyvä, mutta nykyään 3G on monessa paikassa. Markkinarakoa on vielä jossain; Japanissa, missä 3G on täynnä; kehityismaissa missä ei ole juuri 3G:tä (Brasilia) ja operaattoreilla, joilla on laajakaista mutta ei 3G:tä (esim. British Telecom).

Tehtävänäni oli kirjoittaa englanniksi dokumentti, joka kuvaa kuinka Fon:in palvelu toteutetaan (mihin tahansa) Wi-Fi routteriin. Aluksi homma alkoi sillä että minun piti ottaa 34-sivuinen vanha dokumentti ja vain vähän korjailla sitä sieltä täältä. Sen verran teknistä tauhkaa, että kyllä tarvittiin Nokia-insinöörin työkokemusta sekä aktiivista opiskelua. Kohta jo alkoivat kysellä että onko valmista.

Noin kuukauden ehdin kirjoitella ja erittäin hienovaraisesti korjailla dokumenttia (Confluence-Wikissä), kun tuli aika jättää luonnos katsemoitavaksi ja lähteä pariksi viikoksi Suomeen hakemaan lapsia. Luin jo vähän ennen lomien loppua että päänörtti ei ollut tyytyväinen, siinä oli virheitä ja eikös se pitänyt kirjoittaa uusiksi. 

Lomien loputtua palasin hieman nolona, että mitäs nyt piti tehdä. Parin päivän keskustelujen jälkeen aloitin alusta, eli kirjoittamaan ihan uusiksi Wordilla. Word 2010 tuntui aluksi ihan kamalalta, kun siinä ei näyttänyt olevan edes automaattista otsikoiden numerointia. Onneksi löysin netistä ohjeet kuinka sellainen dokumenttiin rakennetaan, piti korjailla otsikkotyylejä, että ne sai toimimaan niin kuin ne ovat aina toimineet. Mitäköhän nekin Microsoftilla olivat ajatelleet kun tekivät ihan käypäsestä Word 97:stä ihan kummallisen vekottimen vuodelle 2010. Varmaan ei ollut nörteillä muutakaan tekemistä. LibreOffice rules!

No joo, pysyin töissä Wörd 2010:ssa, konsulttifirma oli sen jo koneeseensa ostanut. LibreOffice on edelleen kotikäyttössä. Saatuani uuden dokumentin alkuun, alkoi taas painostus, että pitäisi saada ensiksi EAP kuvaus ulos. Enhän minä mistään EAPeista  tiennyt - vielä tuossa vaiheessa. Fonin tytöt (ja jotkut pojatkin) olivat kyllä jo tehneet asiasta muutamia kirjoitelmia, ja oli kai siitä koodikin jo olemassa Foneraa varten (liekö ollut Malisen Jounilta pöllitty). Opiskeltua tuli  muita lähteitä enemmänkin tuota RFC 3748:sta alkaen. Jossakin vaiheessa sitten oli eapit kirjoitettuna Rysselin poikia varten.

Sitten pitikin lähteä leikkuriin. Tähän väliin sairaskertomus.

Menneen vuoden kuluessa maha mokoma laittoi äijän linkkuun kerran jos toisenkin, niin että lääkäriinhän sitä piti. Tohtori Somoza tuumasi toukokuussa että nyt meinaan katotaan mikä oikein vaivaa. Siitäpä sitten tutkimuskierrokselle. Verikoe, vatsan ultra, ylä- ja alatähystys - sillä selvis. Sappi mokoma oli täynnä kiviä, minkä sortin, sitä ei ultrassa nähty. Rööri oli kuulemma loistokunnossa. Mahasta napsastiin yksi polyyppi pois samalla kun kurkattiin, eipähän siihenkään pöpöt enää tartu.

Mutta se sappi, voi voi. Se pitää ottaa pois - ei niitä kiviä jauheta, eikä sillä sapella oikein mitään virkaakaan ole, toisiks vähiten umpisuolen jälkeen. Otetaanko aika.... tohon kolmen kuukauden päähän, kun lomat on pidetty.

Minähän en paljoa lomia ehtinyt pitää, kun jouduin pääsin töihin. Minulla oli aika Somozalle, jossa hän vielä kysyi että vieläkö päätös pitää, ja pitihän se. Sappi sai mennä.


Heräsin taas samassa huoneessa. Olo ei ollut huono, ehkä lähinnä hieman epämukava. Huomasin, että syvään hengittäminen oli vaikeaa, olivat tietysti reikää tehdessään joutuneet vääntämään vatsalihaksia. Neljä reikää, 11 niittiä yhteensä. HEI eiks näitä pitänyt tulla vaan kolme tässä tähystyksessä. No ei sen väliä, jäin henkiin. 

Illalla sain ensimmäisen kerran ruokaa, kamomillateetä ja 50 g Maria-keksejä. Eikös näiden pitänyt olla rasvattomia?(20% rasvaa). Hyvin maistui, ei ongelmia.

Yö oli vähän hankala, kun nukkuminen ei ollut helppoa, kun hengittäminen oli vaikeaa. Jotain rauhoittavaa (calmante)  sain tipassa, kuten myös särkylääkettä ja antibioottia. Uni voitti lopulta, vaikka välillä yskitti. 

Aamulla sain taas ruokaa, olikin nälkä. Oli vähän tylsää sängyssä, ja onneksi uskaltauduin pystyyn omin luvin, koska pystyssä oli paljon paljon mukavampi - hengittää. Ei minulla mahakipuja ollut. Kävelin huoneessa varmaan tunteja, mutta olo senkun vaan parani. Söin vielä lihapataa lounaaksi ennen kuin soitin kotiin, että tulisivat hakemaan.

Kotiin paluun jälkeen paraneminen oli tosi nopeaa. Perjantaina oli leikkaus ja jo maanantaina mietin, pitäisikö mennä töihin. Maltoin kuitenkin mieleni ja olin viikon kotona sairaslomalla. Kuskasin lapsia kouluun autolla loppuviikosta.

Taas töissä

Olin ihan täysissä voimissa viikon päästä töihin palatessani. Dokumentti ei ollut liikkunut mihinkään poissaollessani. Siitä se taas lähti liikkeelle. Oli vielä viimeistelyä, ja Rodrigon keksimiä viime hetken lisäyksiä - jotka eivät meinanneet loppua ikinä. Kun materiaalia oli lisätty, virheitä löydetty eli skoopi oli laajentunut, niin sovittiin vielä sopimuksen jatkamisesta 19. lokakuuta asti.

Viimeisellä viikolla korjasin lähinnä viimeisellä kommentointikierroksella löytyneitä virheitä. Ehdin myös piirtää pari asioita havainnolistavaa kuvaa, ja itsekin lopulta ymmärsin muutamia asioita, jotka oli kuvattu aiemmissa dokumenteissa omituisesti ja puutteellisesti, jos ei nyt suorastaan väärin.

Töiden loppu

Työt loppuivat sovittuna päivänä, sovituin lopputuloksin; kirjoitin siis yli 140-sivuisen dokumentin korvaamaan vanhan 35-sivuisen dokumentin. Saatatte uskoa, että kirjoitin luettavaa ja ymmärrettävää teknistä tekstiä, ja se kuvasi asiansa tarkasti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt päänörtille. Hän olisi halunnut vielä käytännöllisemmän kuvauksen eri liikennemallien toteutuksesta. Hyväksyn sen että senkin olisi voinut kuvata, mutta minulla ei ollut siihen tarvittavaa lähdemateriaalia. Onneksi sentään yhtiön tekninen johtaja, joka allekirjoitti laskuni, oli tyytyväinen.

Kokemukseni espanjalaisesta työelämästä oli minulle uusi, pisin vaan ei ihan ensimmäinen. Fon ei kuulemma ole mikään tyypillinen yhtiö, ja sen voin uskoa. Kulttuuri on ollut nuori ja dynaaminen, mutta olin havaitsevinani merkkejä tietystä luutumisesta ja poteroihin kaivautumisesta - mitä kukaan ei tietnkään myöntäisi. Työkokemuksena pääosin hauska, vaikka sainkin kontrahtiorjana tehdä kovasti töitä. Ei se työn paljous niin haittaa, kuin tempoilevuus ja suunnittelemattomuus. Tuntui myös, minulle ei haluttu antaa kaikkea tarpeellista tietoa, ainakaan kovin helposti, vaikka se oli mitä minut oli palkattu keräämään ja kirjoittamaan.

Espanjasta on voi varmaan löytää muitakin paradokseja. Se on maa, joka keräsi vuosisatoja Etelä-Amerikan kullat, hopeat ja muut, on nyt polvillaan liiallisen velanoton, liian rakentamisen ja liian raskaaksi paisuneen hallintokoneiston kanssa. Onko menneiden vuosisatojen perintö se että ei osata laittaa suuta säkkiä myöten?