Loimme lyhyen lasketteluviikonlopun seuraavin eväin:

• ajomatka Madridista pois kohteeseen onnistuu työ/koulupäivän jälkeen (pe-su)
• Korkeuseroa kuin Rukalla
• majoitus alle satasen / yö

Valdesqui ja La Pinilla olisivat periaatteessa kelvanneet, mutta ne ovat niin lähellä Madridia, (60..100 km ) että madridilaiset kansoittavat rinteet sankoin joukoin. La Riojan Valdezcaray ja Asturiasin Alto Campoo ja Valdelinares ovat hiukan liian kaukana (400 km). Jäljelle jäi Castilla y Leonin Salamancan provinssin Sierra de Béjar.

 

Näytä Espanjan hiihtokeskuksia suuremmalla kartalla

Sierra de Bejar ja Sierra de Gredos muodostavat Iberian keskusvuoriston Sistema Centralin länsipään. Vuoriston juurella sijaitsee kaupunki nimeltä Béjar. La Covatilla on pienehkö hiihtokeskus n. 15 km kaupungista ylös vuorille.

Hiihtokeskusinfo

La Covatillassa on vain yksi iso hiihtohissi; kuullostaa vähältä mutta todellisuudessa se on riittävä. Kyseessä on nelipaikkainen tuolihissi, jonka pituus on 1400 m ja se nostaa n. 250 m ylöspäin. Tuolihissin yläasemalta pääsee vielä sään salliessa nappihissillä 90 m korkeammalle. Alhaalla on lisäksi aloittelijoiden alue, jossa on kaksi hidasta nappihissia ja liukuhihna.

Espanjan tundraa

Rinteitä ilmoitetaan olevan yli 30 kpl, rinnekilometrejä yli 27. Osa rinteistä on tasoitettuja, osa "luonnonrinteitä" (pista natural) joihin ei ole asiaa ilman kunnon lumikerrosta. Tuolihissiltä pääsi alas selkeästi kuutta rinnettä pitkin alas. Rinteet ovat luokitukseltaan sinisiä ja punaisia (helppoja/keskivaikeita), pituudeltaan 1400 - 2000 m - sopivat oikein hyvin lapsille ja meille aikuisille nykykunnolla.

Ala-aseman faciliteetit ovat normaalia tasoa; ravintola jossa cafeteria ja päivän buffetlounas, suksivuokraamo, suksihuolto (näytti olevan investointuna Wintersteigerin koneeseen), hiihtokoulu ja ensiapu. Parkkipaikalla tilaa 300 autolle.

Arvostelu: ***. Kivat, helpohkot, kohtuullisesti hoidetut rinteet. Ruuhkaa ei ollut (liekö ollut huonon sään syytä).

Oma kokemuksemme

Sattui aika huono sää. Pilvet olivat alhaalla, oli siis sumuista ja näkyvyys huono. Sen lisäksi satoi tihutti, osin jäätävänä. Muutamana hetkenä pilvet väistyivät hetkeksi, ja saimme ymmärtää, että paikka olisi varsin mukava hyvällä säällä.

Lounan jälkeen taas rinteeseen

Yksi majoitus, por favor

Majoituimme edullisesti n. 15 km päässä hiihtokeskuksesta, maaseudun rauhassa Vallejera de Riofrio-nimisessä kylässä. Kylä on tosi pieni, mutta sopii erinomaisesti laskettelu- ja maalaislomailuun. Kylän Plaza Mayor saa hymyilemään, se kun on omakotitalon pihan kokoinen.  Majoituimme Apartamentos Isavalle:ssa, muutaman huoneiston huoneistohotellissa. Kylän ravintola Méson Vallejera on naapurissa, ja korvaa hyvin hotelliravintolan. Kylän kolmas bisnes oli kinkkukauppa Sierra Charra, joka myy Salamancan kinkkuja, makkaroita ja muita lihasäilykkeitä :-9.

Meillä oli 4-5 h huoneisto; olohuone-tupakeittiö + makuuhuone + kylpyhuone suihkulla. Ei näkymiä. Hinta oli 75 € per yö - erittäin hintansa väärti ulkoa vanhan näköinen rakennus oli käytännössä uusi. Sisustus oli yksikertainen mutta toimiva. Tuonnehan voisi tulla vaikka kesällä, sillä siellä on pihalla leikkipaikka ja uima-allas.

Isavallen ihan siisti takapiha

Matkamme

Lähdimme koulu- ja työpäivän jälkeen ajelemaan. Käytännössä tavallisuudesta poikkeamatta lähdimme vasta iltakuuden jälkeen. Moottoritie A-6 Madridista vei vuorten läpi Avilaan. Avilan kohdalla ihailimme sen pitkää, valasitua muuria. Pian sen jälkeen moottoritie Placencian suuntaan muuttui kaksikaistaiseksi tieksi, jolla pääosin kuitenkin oli satasen rajoitus. Piedrahitassa erehdyin GPS:stä huolimatta jatkamaan Barco de Avilaan asti ja siitä loogisena seurauksena nousimme hieman vuorille. Tie ei kuitenkaan ollut paha, vaikkakin varsin maisemallinen.

Béjarin maalaismaisemaa vuorilta päin

Illalla híeman yhdeksän jälkeen olimme nälkäisten ja hermostuneiden lasten kanssa perillä Vallejerassa - emme olleet pysähtyneet matkalla syömään, eikä videon katsominenkaan ollut maistunut.

Apartamentosin isäntä Segundo oli meitä vastassa. Hän toivotti meidät tihkusateessa lämpimästi tervetulleiksi, ja näytti paikat. Saatuamme kamat sisään, suoriuimme pika pikaa Mesonin baariin illalliselle. Takkatulen ääressä oli mukava illastaa, ja lapsillekin tuli parempi mieli paikallisen "lomo iberico de bellota"-alkupalojen mukaan. Iberiansikaa kasvatetaan nimittäin noilla seuduilla tammenterhoja syöttämällä, ja niiden sisäfile paprikamarinoituna ja ilmakuivattuna, paperinohuiksi siivuiksi leikattuna on erittäin hyvää. Pääruuaksi oli sitten pihvit, parempia ja isompia ei hetkeen oltu syöty.

Seuraavana päivänä jääkaappi oli vielä aika tyhjä joten palasimme Mesoniin aamiaiselle. Selvisimme iltapäivämäkeen eli klo 13. Keli oli varsin sumuinen, joten ihan hyvä, että ei otettu kokopäivälippua. Jonoja ei ymmärrettävsti ollut.

Tie La Covatillaan

Lauantaina palasimme kämpille Béjarin kautta, kävin hakemassa kaupasta aamiaiskamat. Sen jälkeen ajelimme keskustassa, mikä osoittautui haasteelliseksi. Béjar on rakennettu kapeaan pitkulaiseen laaksoon jonka pohjalla virtaa Riofrio ("Kylmäjoki"). Kadut ovat varsin kapeita ja sokkeloisia siitä huolimatta, että suuri osa rakennuskannasta näyttää varsin uudesta. Vanhaan kaupunkiin pujolteltuamme emme löytäneet parkkipaikan puolikastakaan, joten luovutin ja suoriuduin ulos sokkelosta. Kävimme vielä toisella puolella jokea katsomassa hienoja vuoristomaisemia.

Kämpillä levähdimme hetken, ja kas olikin jo iltaruoan aika. Ei kun taas Mesoniin, sen verran hyvä perjantain esitys oli ollut. Pääsimmekin ihan ruokasaliin. Pojat keskittyivät ruoan sijasta TV:n jalkapallo-otteluun. Hyvää taas oli, mutta Espanjassakaan hyvä ruoka ei ole ilmaista - Meson keräsi kuluistamme suuremman siivun kuin majoitus. Sen puoleen, emme uskalla arvatakaan mitä olisimme Suomessa joutuneet pulittamaan.

(Espanjassa ravintolassa viinipullo maksaa 1.2 x - 2 x kaupan hintaan nähden, Suomessa 3 x - 4 x.
Päätelmä: Suomessa viinin kalleus ravintolassa ei johdu Alkosta tai veroista vaan ravintolan katteista.
Ei poliittinen kysymys, vaan se maksaa, koska olet valmis maksamaan.)

Sunnuntaina oli hieman vähemmän sumua rinteessä, ja iltapäivälippu oli riittävä päivän pariin laskuun märässä kelissä. Paluu illalla sujui tavallisesti, ja näin tuli todistettua, että mukavan, lyhyen hiihtoviikonlopun järjestäminen Madridista käsin onnistuu lapsiperheelle keskikokoisella budjetilla. Säävarauksella.