Eilen tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun neiti syntyi. Siispä piti järjestää synttärit, ja se olinkin huolenani parin viikon ajan. Leivoin lauantaina pullaa - kanelikierrevuokapullia ja pakastin ne torstaita varten.

Tehtiin niin kuin Helena toivoi, koulukaverit kutsuttiin meille kotiin ja kakkua. Helena piirsi kuvia ja minä printtasin kutsukortit, joihin laitettiin skannattu kuva.

Princesa?

Helena kutsui kaikki luokan tytöt ja melkein kaikki pojat, ei niitä jotka kiusaa tokikaan. Tehtiin niin, että kutsuihin ei laitettu nimiä, jotta Helenan oli helpompi jakaa ne itse, eikä ollut väliä kuka minkäkin kutsun sai.

Paistoin kakkupohjia; sokerikakkupohjan kanssa on hyvä huomata että kun paistaa pellillisen, niin kääretorttupohjan paistoaika 8 min riittää. Ensimmäisestä pohjasta tuli kuivia keksejä 20 minuutissa. Toiset pohjat onnistuivat ihan hyvin, toinen vaniljaa, toinen kaakaota.

Leo keksi olla mahataudissa synttäreitä edeltävinä päivinä, joten minulla oli seuraa paistourakan kanssa. En kuitenkaan antanut hänen osallistua mahdollisen tartuntavaaran takia, ja desinfioin omia käsiänikin.

Synttäripäivän aamuna Helenalle laulettiin poikien voimalla ja annettiin mummien ja kummien lähettämiä lahjoja. Hymy oli aurinkoinen viisivuotiaalla. Hieman hidasteltiin, ja tuli kuin tulikin kiire kouluun.

Päivällä piti tehdä viimeiset ostokset kaupasta juhlia varten. Viinirypäleitä sellaisenaan tarjottavaksi sekä mansikoita kakkua varten. Kakun kokoamisen kesken piti lähteä noutamaan lapsia klo 16.

Helenaa noudettaessa oli tuli pieni ongelma, pikkupojan kokoinen. Poika sanoi että haluaa tulla Helenan synttäreille. Minä siihen että mikäpä siinä, jos Helena on kutsunut. Mutta sitten kun olimme lähdössä, niin poika tarrautui seuraamme mukaamme. Siinäpä ongelma, kun mistään sellaisesta ei ollut sovittu pojan vanhempien kanssa. Opettaja oli sulkenut jo oven ja menin koputtelemaan. Sanoin, että en voi ottaa nappulaa mukaan, kun ei ole mitään sovittu.

Koton jatkoin kiireesti kakun koristelua. Lopputulos oli hieman yksikertaisempi kuin olin kaavaillut, mutta ihan hieno silti...

5v -kakku

Onneksi vieraat tulivat hieman myöhässä; kutsu oli klo 17 ja ovi kävi tiuhaan 17:30. Paikalle tuli ainakin Guillermo, Alvaro S, Alejandra, Candela, Helena D, María, Sara, Amy, pikkuveliä ja -siskoja sekä vanhempia, joten tupa oli täynnä.

Aluksi meteli oli aivan hirveä. Petteri ja Leo eivät kestäneet tilannetta kovinkaan hyvin mutta silti hillitsivät käytöksensä. Erityisesti Leo pahoitti mielensä siitä kun tytöt leiriytyivät hänen yläpetiinsä ja joku oli vielä pudottanut bioniclelaatikot.

Juhlat kuitenkin sujuivat tavallisesti, puhallettiin kakkun kynttilät. Olin ostanut taikakynttiöitä. Kynttilöitä sai puhaltaa monen monta kertaa, ja ne syttyivät aina uudestaan, aiheuttaen pientä hämmennystä ja huvia. Minäkin (tonto) vähän ihmettelin, kun en ollut lukenut paketin selostetta tarpeeksi hyvin :-)

Lopuksi meillä oli piñata eli heitetään karkkeja ja kaikki saa kerätä. Täällä ei harrasteta (tai tunneta) Mekskolaista (joulu)perinnettä jossa 7-sakarainen tähti tai muu karkeilla täytetty paperimassahahmo hakataan palasiksi, vaan yleensä karkkia joko heitetään tai pussin pohja repäistään auki narulla. Pliisua.

Piñatasta pudonneita karkkeja keräämässä.

Juhlista jäi jälkeen aikamoinen sotku, emmekä velvoittaneet väsyneitä lapsia suurempaan työntekoon. Onneksi siivoojatäti tuli seuraavana aamuna viimeistelemään.