Madrid on siitä hyvä kaupunki että sieltä pääsee junalla maan joka kolkaan. Perheemme testasi AVE-junan Barcelonaan, sekä majoittui mukavasti ja aika edullisesti apartamentossa Eixamplessa.

AVE

AVE tarkoittaa espanjaksi lintua, ja toisaalta on myös lyhenne sanoista Alta Velocidad Español eli Espanjalainen Suuri Nopeus. Nopeus on pendoliinoihin tottuneelle aika suuri, 600 km Madrid - Barcelona taittuu suorana noin aikaan 2 h 30 min, välipysähdysten kanssa tunnin enemmän.

Ostin liput Chamartinin asemalta tienaten muutaman euroa Familia Numerosa - suurperhekortilla. Eniten olisi säästänyt jos olisi tajunnut hankkia liput AVEen vähintään 15 vuorokautta ennen lähtöpäivää. Yöjuna "Estrella" kabiinillakin on halvempi kuin AVE. Lippuihin voi siis saada alennuksia eri kuvioilla, eikä hinnoittelu ole samanlaista lottoa kuin lentolipuissa. Lisätietoja Renfe.

Saatuani liput katselin ympärilleni, miettien, mistäköhän täältä ne AVE:t oikein lähtevät. Useimmat - kuten myös Barcelonan AVE:t lähtevätkin Atochan asemalta kaupungin eteläpuolelta. Pohjoisen asemalta Chamartinilta pääsee vain pohjoiseen kiskoille päin, esimerkiksi Valladolidin.

Matkaan

Lähtöpäivän koittaessa haimme lapset aikaisin koulusta, ja könysimme metrolla tunnin verran Atochan asemalle. Menimme Puerta Atochan yläkerrassa turvatarkastuksen läpi, joka oli nopeampi kuin lentokoneeseen. Liput käteen ja jonoon varttia ennen junan lähtöaikaa, ja hyvin ehdimme.

AVE junat voivat olla pitkiä. Kun junassa on 18 vaunuosastoa, toiseksi viimeiseen kävelyä tuntui melkoinen matka. Espanjalaisen suurnopeusjunan portaalla tervehti SIEMENS metallisessa kynnyslistassa. Se siitä puhtaasta espanjalaisuudesta, varmaan ihan turvallinen juna...

Kyyti oli tasaista ja mukavaa, ja käytävän monitoreista näytettiin elokuvaa. Vaunuosaston nopeutta mainostava taulu näytti nopeudeksi enimmillään 301 km/h - ja maisema todella vaihtui. AVE class 103 "Velaro E" onkin tällä hetkellä maailman nopein sarjavalmisteinen juna. Tehoa 8,8 megawattia...

Ja illaksi Barcelonaan

Saavuimme täsmälleen aikataulun mukaan Barcelonan Sants-asemalle. Jatkoimme metroillen aina Rocafortille asti, jonka lähistöllä lomakotimme sijaitsi. Barcelonassa on hotellien lisäksi myös lyhyeksi ajaksi vuokrattavia asuntoja, jotka ovat hyviä vaihtoehtoja lapsiperheille joilla on enemmän kuin yksi lapsi. Käytimme palvelua Lodging in Barcelona. Palvelu oli hyvää, vastaanottaja oli paikalla kuten sovittiin. Kämppä kuvauksen mukainen ja siisti, kaapelitv ja internet kunnossa. Hinta nyt ei ollut ihan ilmainen, yli satasen yö, mutta hotellista joutuu maksamaan Barcelonassa helposti enemmän.

Eixamplen kulmat olivat odotustemme mukaista Barcelonaa, ihan viehättävää kerrostalokaupunkia. Majoittumistouhujen ja kaupassa käynnin jälkeen olikin jo aika myöhä, ja valuimme alas kadulle kulman italialaiseen pizzeriaan illalliselle. Hyvää oli... ja lapset talutettiin kämpille nukkumaan. Laskettiin yhdessä 30 askelta kotiovelle.

Torstaina vuorta ja merta

Aloitimme Barcelonaan tutustumisen ja hankimme kolmen päivän bussi/metrolipun jota uskollisesti käytimme kolmen päivän ajan.   Ensimmäiseksi kohteeksemme otimme läheisen Montjuicin, eli "Juutalaisvuoren", missä on museoita ja puutarhoita. Matkamme kulki ensin metrolla, sitten funicularilla, ja lopulta ylimmälle huipulle köysiradalla. Köysirata oli hyvinkin samanlainen kuin munahissiesimerkiksi Sierra Nevadassa . Ylhäällä katseltiin sataman ja Barcelonan maisemia ja ihmeteltiin linnoitusta ulkoa. Huomasimme myös erikoisen köysiradan, joka meni sataman yllä, onnistumatta kuitenkaan suunnistamaan ala-asemalle. Käveltiin alaspäin, pysähdyttiin leikkipaikalla, jossa oli "musikaalisia" leikkipelejä. Palasimme Funicularille, paahdoimme lounas mielessä Paral.lel asemalle, jossa menimme välittömästi metron portaiden päässä olevan Tryp-hotellin aularavintolaan. Kohtuullisen ja edullisen lounaan jälkeen jatkoimme bussilla satamaan. Olemme oppineet senkin, että olkoon metro kätevä, vaan bussilla näkee enemmän.

Satamassa pohdimme Maremagnumiin ja akvaarioon menoa, mutta laivan sopivasti ollessa lähdössä, hyppäsimme rannikkoristeilylle. Lapsilla - varsinkin vanhimmalla - oli tylsää, koska hän oli päättänyt niin. Merellä ei ollut vielä kovin lämmintä, mutta sieltä näki hyvin kaupunkia. Sen sijaan laivan mainostetuista lasipohjista oli vähän iloa. Katamaraanimallisen aluksen kumpaankin ponttooniin oli tehty ikkunat, joista näki veteen sekä suuren dieselmoottorin. Lapset vähän ihmettelivät miksi tällainen paikka oli tehty, mistä näki vihertävää vettä sekä ison auton moottorin. Vähän ajankulua se kuitenkin oli.

Palattuamme ravitsimme lapsia jäätelöllä. Sitten jatkoimme sillan yli Maremagnum-ostoskeskukseen. Marssimme ostarin läpi etsiessämme L'aquarium meriakvaariota. Akvaario oli yksi hienoimmista näkemistäni haitunneleineen kaikkineen. Siellä oli jopa virkeitä mustekaloja ja seepioita.

Seepia.

Lähdimme akvaariosta ennen sulkemisaikaa, pari tuntia oli mennyt nopeasti. Palattiin "kotikulmille" ja mentiin Gran Vialla kellariravintolaan illalliselle.

Perjantaina puistoon ja rokkibaariin

Yksi pakollisia Barcelonan kohteista on Parc Güell. Puisto on varsin mukava paikka käveleskellä, oleskella ja ihailla mosaiikkeja vehreyden keskellä. Matka Parc Güelliin muistuttaa pyhiinvaellusta. Ensin pitkälti bussilla pohjoiseen, ja sitten noustaan pitkästi vuorelle. Matkalle on laitettu ulos liukuportaita ilmeisesti turistien helpottamiseksi tai paikallisten vaatimuksesta - en tiedä kummasta on kyse.

Ulkoliukuportaat

Parc Güell

Puistokävelyn jälkeen palasimme kaupunkiin päin, ja menimme turistityyliin tapaksille Passeig de Gracian Tapa Tapa:an. Brasserietyylisessä taperiessa on selvästikin pyritty suureen kapasiteettiin. Hyvää kuitenkin oli... mutta ei pilkkahintaan kuitenkaan. Palasimme lepäämään kämpille.

Levättyämme menimme metrolla rantaan, ja siitä kävelemään La Ramblaa eli sitä kuuluisaa vanhan kaupungin turistikatua  pitkin, ajatuksenamme mennä Hard Rock Cafeeseen hampurilaiselle. Ajattelimme että sinne pääsee hyvin sisään hieman kahdeksan jälkeen. Toisin kävin, jouduimme odottamaan, kun kaikki turistit tietenkin änkesivät sinne ennen paikallisia. Siellä oli käytössä kätevä, radiotoiminen "odotuskapula" numerolapun sijaan. Kapula taskuun, ja sitten lippiskauppaan tai baariin mehulle. Kun pöytä vapautui, niin kapula alkoi pitää meteliä. Tiesittekö että HRC:n tunnuslause on: "Love all, serve all"? Niinpä sieltä löytyy lastenlista, eikä lapsia hätistellä pois edes puoli kymmeneltä. Illalla musiikki oli tosin hieman kovalla, joten suosittelemme HRC:tä lapsiperheille mieluummin päiväsaikaan. Hampurilaiset olivat Barcelonan HRC:ssä parempia kuin Mexico Cityn HRC:ssä - ei niin rasvaisia.

Huvipäivä lauantai

Lapset olivat saaneet "kärsiä" jo tarpeeksi aikuisten perässä kulkemisesta, niin lauantaina saivat seurata meitä lapsille mieluisaan kohteeseen. Menomatka Tibidabon huvipuistoon on sinänsä jo seikkailu. Ensin bussilla 17 Plaza Kennedylle. Matka-aikaa kertyy siitä eteenpäin, varsinkin jos erehtyy 1930-luvun Sinisellä Raitiovaunulla menemään. Ratikkaan kun oli yli kolmen vartin jono kadulla. Kyllähän se museokyyti sitten kelpasi, ja pääsimme sitten vaihtamaan funiculariin (semmoinen vino vuoristojuna) Tibidabon huvipuistoon.

Matka oli hieman uuvuttava. Ylös Tibidaboon päästyämme olikin taas lounasaika. Huvipuistoliput ostettuamme menimme syömään yläaseman ravintolaan, missä olikin hyvä ja kohtuuhintainen päivän menu näköaloilla.

Nopeammin Tibidaboon pääsee Plaza Catalunyalta T2- bussilla, suoraan ylös asti. Toinen parempi vaihtoehto on bussi 195 Plaza Kennedyltä. Sinisen ratikan (tranvia azul) viimeinen vuoro tulee alas klo 18, joten menopaluun ostaminen ratikkaan ei kannata jos menee myöhäisemmäksi.

Ylätasanteenportilta näkee vain pienen osan Tibidabon huvipuistosta; suurin osa härveleistä on alempana, usealla tasolla rinteessä. Lapset pitivät ketjukarusellista, jossa näytti lentävän korkealla Barcelonan yläpuolella.

Ketjukaruselli

Lapsilla ja aikuisilla oli haukaa huvipuistossa, ajeltiin laitteilla ja syötiin popkornia.

Paluumatka oli hieman takkuinen, koska Sininen Raitiovaunu ei kulkenut enää illalla. Onneksi bussi 195 tuli funicularin ala-asemalle, ja kolmen päivän lippumme maksoi kyytimme takaisin metrolle.

Sunnuntaina takaisin

Paluupäivä koitti. Heräilimme hiljalleen, kävimme lähistöllä lounaalla. Menimme Sants-asemalle päin bussilla. Paluu sujui odotosten mukaan sujuvasti AVE-junalla. Tämä vuoro ei ollut suora, vaan se pysähtyi muutamilla asemilla, ja niinpä paluumatka kesti tunnin enemmän kuin menomatka.

Pääsimme kotiin metrolla, ja illallalliselle ei ollut oikein muuta käytännön vaihtoehtoa kuin tilata kotiin puhelimitse kiinalaista ruokaa kiinalaisesta ravintolasta.