Sain vinkin La Pinilla - hiihtokeskuksesta (kiitos). Se on sadan kilometrin ja tunnin ajomatkan päässä kotoa. Korkeuseroa 500 m, pisin lasku 3,6 km. Vähän vaikeampiakin siivuja löytyy, mm. FIS-rinne. Nimi tarkoittanee "Männikköä", ja alarinteiden välissä olikin tehokkaan metsätalouden kriteerejä uhmaavia mäntytiheikköjä.
(nimi ei ole siis Lapin Illa ;-)

Tässä kun on perheensä "työllistämä", niin aikataulussa on mukavia joustoja. Vaikka tässä mennään alamäkeä suhdanteissa, finansseissa ja uralla, niin jotain mukavaa konkretiaa alamäestä pitää vaihteeksi saada.

Lähdin aamulla lapset kouluun vietyäni ja tavarat kerättyäni 10:40 ajelemaan A-1 moottoritietä. Hieman yli tunnissa ala-asemalle, ja niinpä puolilta päivin olin jo rinteen päällä.

Alarinne

Lunta oli ihan mukavasti, tosin kurapaikkojakin oli pari kierrettävänä alarinteillä. Tuli kuuma, ylhäälläkin lämpötila lähestyi +10 astetta, alakylän parista kymmenestä puhumattakaan. Vein talvitakin autoon, ja huonoa suunnittelua korjatakseni laskin lopun aikaa mokkanahkatakissani.

Mäki mentäväksi

Alamäkihiihtäjä

Kolmessa tunnissa ehdin laskemaan 14 laskua (~ 14 kilometriä) ja syömään eväät. Sitten olikin aika panna sukset pussit ja palata hakemaan lapsia koulusta. Ehdin hyvin jättämään kamatkin kyydistä ennen noutoa.

No ei se raakana finanssiasianakaan ollut ihan huono keikka, La Pinilla tarjoaa arkipäivinä päivälipun edulliseen 20 euron hintaan, "40 vuotisjuhliensa kunniaksi".